Jarin Jorinat

Poliittista huumoria ja huumoripolitiikkaa

Televisiossa ja radiossa on nykyisin useita ohjelmia, joissa eräitä poliitikkojamme ja puolueitamme viihteen varjolla pilkataan varsin lennokkain sanakääntein. Ansainneet he tuon kaiken loan toki ovat, ja pilkka uppoaa aina parhaiten silloin, kun kohteena on kulloinenkin hallitus ja sen puolueet: nehän tietysti ovat pääsyyllisiä sekä minun omaani että muidenkin kansalaisten kurjuuteen.

Poliittinen huumori on parhaimmillaan silloin, kun se pystyy poimimaan päivänpolitiikasta juuri ne kaikkein nasevimmat kommellukset ja älyttömyydet sekä paljastamaan asioita ja niiden yhteyksiä vieläpä huvittavalla tavalla. Suomalainenkin politiikka on täynnä huumorin aineksia, ja hyvä hupiohjelma tuo ne armottomasti esiin, olipa puolue mikä hyvänsä.

Epäonnistunutta poliittinen huumori on silloin, kun sen tekijöillä on jokin agenda, jota he eivät ole kyenneet peittämään. Erityisen tympäisevää on kuunnella ja katsella huumoria, josta heti alkuminuuteilla selviää a) mitä poliittista suuntausta sen tekijät todennäköisesti edustavat ja b) mitä suuntausta he eivät missään tapauksessa edusta.

Kun kaikilla kanavilla jauhetaan yhtä ja samansuuntaista agendaa kuukaudesta toiseen, hupiohjelmien väittämät ja asenneilmasto alkavat pikkuhiljaa muuttua totuuksiksi. Esimerkiksi paljon yksisuuntaisen ja yleensä negatiivisen huumorin kohteena oleva poliitikko alkaa yleisön silmissä muuttua oman itsensä karikatyyrihahmoksi, jolla on vain vähän yhtymäkohtia todellisuuteen.

Milloin ns. huumorinteijöiden agenda menee jopa niin pitkälle, että se alkaa käsitellä omia suosikkipoliitikoitaan ja -puolueitaan eri säännöillä kuin muita, paluu 70-luvun yksisilmäiseen "huumoriin" on tosi lähellä. Silloinhan poliittinen huumori esim. Ylellä oli sitä, että kaikki vasemmistolainen oli hyvää ja kaunista, kaikki oikeistolainen pahaa ja tuomittavaa.  

Suomessa on paljon poliittisia puolueita ja aatteita. Niitä kaikkia saa ja pitää pilkata ja moittia, niille saa ja pitää nauraa aina silloin, kun aihetta on. Erityisen kovaan paikkaan huumorintekijät joutuvat silloin, kun mokaaja ja pilkan aihe löytyykin omasta kuplasta. Silloin ammattitaito joutuu kovaan testiin, ja vasta sen läpäistessään kyseinen kynäniekka voi pitää itseään poliittisen huumorin osaajana.

Tällä hetkellä näitä osaajia ei juuri ole. Vastapuolen mollaamisessa osataan kyllä ilkeillä lahjakkasti, mutta "oman väen" mokien julkituonti ja pilkkaaminen suorastaan huutavat poissaoloaan. 

Kannattaisiko siis joskus kokeilla vaikkapa sellaista, että kaikkien eduskuntapuolueiden edustajien annettaisiin käsikirjoittaa tai tuottaa hupiohjelma, jotka sitten vuorotellen ajettaisiin ulos parhaaseen katselu- tai kuunteluaikaan? Taso voisi olla yhtä surkea kuin se on nytkin, mutta uusia näkökulmia nyt niin tympeän yksipuoliseen poliittiseen viihteeseen tulisi taatusti. 

Aloittaa voitaisiin vaikka "puoliviihteellisestä" radio-ohjelmasta Pyöreä pöytä - jossa ainakin tarve aattellis-poliittiselle monipuolistumiselle on luvalla sanoen välttämätön. Koska kaikki ohjelman osanottajat edustavat samantyyppistä maailmankuvaa, he eivät kai edes huomaa huvittavuuttaan. Huumoriohjelma siis sekin.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset