Politikoivatko opettajat alaikäisten selän taakse piiloutuen?

Oppilaat kouluissa ovat maailman sivu tehneet jos millaisia töitä ja esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla myös politiikasta. Lapsilta ja varhaisnuorilta ei voida aina edellyttää kykyä arvioida sitä, milloin ihmisyksilöihin – jopa poliitikkoihin – kohdistuva arviointi muuttuu epäasialliseksi, jopa solvaukseksi, mutta aikuisilta voidaan.

Kun opettaja näkee, että jonkun oppilaan tai ryhmän tekemä vaikkapa taideteos tai vastaava on sopimaton tai edes epäilee sitä, hän ei tietenkään toimita ko. teosta esimerkiksi koulun aulaan taikka Instagramiin kaikkien nähtäväksi. Ei edes siinä tapauksessa, että teos hivelisi hänen omaa yhteiskunnallista ajatteluaan ja olisi täysin samaa mieltä hänen omien ajatustensa kanssa.

Ammattinsa osaava opettaja pitää tarkoin huolen siitä, ettei anna esimerkiksi poliittisten näkemystensä vaikuttaa tällaisiin asioihin eikä opetukseen muutoinkaan. Hyvä yhteiskunnallisten aineiden opettaja laittaa oppilaat ajattelemaan, ei laita omia yhteiskunnallisia ajatuksiaan heidän päähänsä. Kaikkein vastenmielisin on sellainen yhteiskuntaopin opettaja, joka tarkoituksellisesti pyrkii levittämään omaa poliittista agendaansa luokkahuoneessa.

Tampereen tapauksessa, jossa oppilaat tekivät julisteen, jossa erään laillisen puolueen (ei ole tärkeätä mikä puolue) edustajat – kuvineen päivineen – veisivät ihmisiä kuolemaan, meni tällaisen rajan yli. Jos opettajalla ei itsellään olisi vastaavia ajatuksia, hän ilmeisesti olisi jättänyt viemättä tuon työn koko maailman nähtäville, mutta toisin kävi. 

Se, mitä lehtitietojen perusteella sitten tapahtui, kuvastaa aikaamme enemmän kuin tarpeeksi. Sen sijaan, että opettaja tai rehtori olisi ottanut asiasta vastuun, he ryhtyivätkin syyttelemään kansanedustajaa, jota tuossa nuorten tuotoksessa mustamaalattiin. Siitä huolimatta, että juliste oli jo Instagramissa, kansanedustajan olisi kuulemma pitänyt pyytää koululta lupaa sen jälleenjulkaisemiseen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä myös valtamedia sivuutti täysin koulun vastuunpakoilun – tyyliin, että lasten mielipiteenvapautta pitää kunnioittaa ja että Suomessa on maailman parhaat koulut ja opettajat ym. plääpläätä. Vastenmielisyys kyseistä puoluetta kohtaan sokeutti median kysymästä sitä tärkeintä kysymystä: Onko ok, että kouluilla ei ole minkäänlaista vastuuta siitä, mitä nimeltä mainituista ihmisistä leviteään maailmalle koulun ja opetuksen nimissä ja oppilaiden alaikäisyyden selän taakse piiloutuen?   

Oltiinpa koulussa puolueesta tai kulloisestakin poliitikosta mitä mieltä tahansa, sen ei tule sallia sen mustamaalaamista taikka ylistämistäkään koulun piirissä. Jos tällainen leviää, Suomen koulut muuttuvat ennen pitkää puoluepolitiikan pelikentiksi. Viimeistään sen jälkeen puheet maailman parhaasta koulusta voidaan naurettavina lopettaa.

Jos kyseisen tamperelaiskoulun kyseinen opettaja vielä jatkaa opetustaan tai rehtori pestiään ilman, että kaupungin koulutoimen johto heitä vähän ojentaa, tuo johto ei ole tehtäviensä tasalla. Siinä tapauksessa keskustelu Tampereen koulujen  ja ehkä jopa koko suomalaisen koulun poliittisen puolueettomuuden ihanteesta ei lopu vaan vasta alkaa. Aihetta tuolle keskustelulle on ollut ennenkin – esim. 70-luvun vasemmistoradikalismin ja Pirkkalan monisteen aikoihin – mutta niin näyttää olevan nytkin. 

jrusanen
Savonlinna

tavallinen suomalainen metsien mies

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu