Jarin Jorinat

Etuuksien progressio ja uusi aluepolitiikka työttömyyttä vähentämään

Susanna Koski on oikeassa. Lähtökohtaisesti ottaen jokaisella korkeasti koulutetulla suomalaisella on mahdollisuus päästä töihin. Se kuitenkin edellyttää, että henkilö on terve, alle 55-vuotias ja valmis muuttamaan pois kotiseudultaan.

Sairaat eivät kuuluisi työttömyyskortistoon vaan eläkkeelle tms. Pääosa Suomen työttömistä on kuitenkin terveitä ja alle 55-vuotiaita. Korkeakoulututkintokin heistä on tuhansilla, mutta silti he ovat työttömyyskortistossa. Miksi?

Yksi syy on ammatti. Kun on X-alan työtön, ei voi mennä Z-alan töihin, vaikka kyseessä olisi matalan koulutuksen ala tai vaikka työnantaja antaisi ammattikoulutuksen alalle.

Toinen syy suuriin työttömyyslukuihin on se, että työttömät eivät halua tai voi muuttaa pois kotisedultaan. Etenkin perheettömän tapauksessa haluamista on vaikea ymmärtää, mutta jos esteenä lähdölle on vaikkapa omakotitalo tai aviopuolison työ, kyseessä on selkeä syy. Kukapa nyt koko hyvän elämänsä mullistaisi muutaman kuukausittaisen saturaisen tähden?

Suomen rakennetyöttömyys ei siis johdu työpaikkojen puutteesta: niitä Suomesta löytyy.  Aluepolitiikasta luopuminen on kuitenkin johtanut siihen, että vaikka yritysten kannattaisi sijoittua sinne, missä on tekijöitä, mutta ei työtä, näin ei tapahdu. Jos valtiovalta itse hajasijoittuisi ja/tai vaikkapa verohelpotuksin suosisi yrtysten hajasijoittumista muualle kuin ruuhka-Suomeen, työttömyys vähenisi varmasti. Asiasta on taloushistoriallista näyttöä, mutta silti sitä vastustetaan, kuten helsinkiläisten sote- ja maakuntakapina osoittaa. 

Se rakennetyöttömyyden syy, josta useimmiten vaietaan, juontuu liian pienestä erosta sosiaalietuuksien ja pieneimpien palkkojen välillä. Asia korjautuisi pieniä palkkoja korottamalla ja etuisuuksia samalla vähän vähentämällä, mutta tähänkään ei ole haluttu tarttua.

Työnantajien mielestä palkat ovat jo nyt liian isoja, ja ne (puolueet), joiden koko olemassaolo perustuu sosiaalietuuksilla elävien mahdollisimman suureen määrään, vastustavat etuuksien järkiperäsitämistä liput liehuen. Näin siitäkin huolimatta, että etuuksien progressio parantaisi niitä todella tarvitsevien tulotasoa enemmän ja varmemmin kuin mikään muu yksittäinen toimi. Se siitä solidaarisuudesta siis.

Suomessa, missä maan hallitukset ovat vain yksi kolmesta yhtiömiehestä tasavallassa, ei mitään työmarkkina- ja muita työelämämuutoksia tapahdu ilman konsensusta. Kun näin on ollut ja näin on oleva, Suomen rakennetyöttömyys ei lopu edes siinä tapauksessa, että työpaikkojen määrä vaikkapa kaksinkertaistuisi. Ei: silloin nuo tarvittavat työntekijät tulevat marjanpoimijoiden tavoin muualta - ja suomalaiset terveet nuoret voivat viettää välivuosiaan entiseen tapaan.       

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Jari, kyllä hallitus on tehnyt hartia voimin töitä sekoittaakseen pakan nuorten kohdalla nyt totaalisesti:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255542-op...

Nuorten sekava työllisyys- ja koulutuspolitiikka takaa nyt sen, että fiksuimmat nuoret muuttavat ulkomaille - ja mitä tekee siinä tilanteessa hallitus: helpottaa työperäistä maahanmuuttoa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset